Henkeä salpaava Yosemite

Torstaina lähdettiin San Franciscosta Golden Gaten kautta kohti Yosemitea. Meidän piti tulla hieman eri reittiä, kun oli suunniteltu, sillä tie 120 oli suljettu osittain lumisateen vuoksi. Koska osuttiin Friscoa huomattavasti pienemmissä paikoissa jäätäviin ruuhkiin (?!), matkanteko venähti ihan kunnolla. Saavuttiin torstaina tosi myöhään Yosemiten kansallispuistoon. Loppumatka ajettiin pilkkopimeässä siksakkitietä tänne laaksoon. Telttavarauksissa oli käynyt ylibookkaus ja varaamaamme lämmitettävää telttaa ei ollut eka yönä saatavana. Hyvitykseksi saatiin samanlainen teltta ilman lämmitystä, makuupussit ja eka yön hinnasta puolet pois. Hyvin tarettiin nukkua, kun oli vaatetta päällä vaikka ulkona ei montaa astetta lämmintä ollutkaan. Seuraavana päivänä siirryttiin lämmitettyyn malliin, jossa ei makuupusseja tarvinnut vaan pystyi nukkumaan pelkän huovan alla. Teltta ei ole mikään perinteinen teltta vaan se on puukehikolla ja puulattialla varustettu asumus, jossa on päällä paksu telttakangas, josta ei vesikään tule läpi. Teltassa on sängyt 4:lle, tallelokero ja sähköt. Heti oven ulkopuolella on karhujen kestävä boksi, jonne on säilöttävä kaikki ruokatarvikkeet, kosmetiikkatuotteet, vesipullot jne. Teltassa tai sen ympärillä ei saa syödä mitään vaan sitä varten tällä alueella on omat tilansa. Muuten tulee 5000$ sakkoa. Myöskään autoon ei saa jättää mitään, mikä saattaisi houkutella karhuja. Eka aamuna kuulin nuoren tytön kommentoivan, että aukaistessa teltan oven oli nähnyt karhun juoksevan tiehensä. Oravat on todella kesyjä ja tulevat norkoilemaan ruuan toivossa ihan jalkojen juureen. Käytiin perjantaina 5 tunnin vaellus, joka oli kyllä hurjaa kiipeämistä ja takaisin tullessa melkoista alamäkeä. Maastossa kyltit oli todella surkeat ja vähissä, joten välillä piti harkita todella tarkkaan, mihin suuntaan talsii, ettei eksy väärälle reitille. Maisemat oli jotain sanoin kuvaamatonta, eikä kuvatkaan tee oikeutta sille, mitä nähtiin ja koettiin. Illalla uni maittoi mukavasti. Lauantaina käytiin 8 kilsan lenkki, joka oli enempi tasaista. Varsinainen nähtävyys oli reitin varrella oleva Mirror Lake. Meidän huonoksi onneksi se oli kuivuuden takia kutistunut pieneksi lammikoksi. Reitin varrella nähtiin mm. peuroja ja sorsaperhe. Loppupätkällä oli myös mustakarhu reitin vieressä metsässä! Ihmiset menivät lähemmäksi kuvaamaan,  minä katsoin parhaimmaksi kävellä hieman kauemmas. Markku otti videokameralla todistusaineistoa. Nyt vielä jännätään, päästäänkö huomenna ajamaan tie 120 pitkin itään kohti Mammoth Lakesia vai pitääkö tehdä 350 mailia ylimääräistä lenkkiä ja perua Mammoth Lakesin majoitus. Let's see what happens!